Viettelevä kansikuva ..niin surkea, niin surkea

Aina ei kannattaisi uskoa kirjan kansikuvaan. Ei ainakaan jos se kirja on yli neljäsataasivuinen ja se on pakko lukea kouluun tiettyyn ajankohtaan mennessä.
Tällä hetkellä luen ehkä maailman surkeinta kirjaa. Astuin sen ansaan uskoessani etu-, sekä takakannen antamaan kuvaan kirjasta. Oikeasti kirja on täynnä vain silkkaa politiikkaa ja naimista, vaikka sen piti kertoa rikkoutuneista perhesuhteista sun muusta vastaavasta.
Voi luoja.. Saankohan luettua tätä kirjaa koskaan loppuun saakka?

Rotsi niskaan, tiukat farkut jalkaan

(1. Villakangastakki 49,95€ från H&M, 2. Villakangastakki 89,95€ från Vero Moda)

(Herrainkengät pienellä korolla 59,95€ från Sokos)

Syvimmät anteeksipyyntöni siitä, että etenkin takkikuvien laatu on mitä mainioin. En vaan yksinkertaisesti viitsinyt/jaksanut lähteä säätämään valaistuksen kanssa, enkä raivaamaan tietäni valoisampaan nurkkaukseen huoneessani, joka on kuin räjähdyksen jäljiltä, vaan päätin jäädä sinne pimeimpään kolkkaan. Pyydän anteeksi myös sitä, että giljotiini vieraili näissä kyseisissä takkikuvissa, ettekä nää Reettaa etuhiuksilla.

On niin helppoo olla onnellinen

Neljä viimeisintä päivää ovat olleet yhtä juhlahumua, herkuttelua, huvittelua, sekä materialismionnellisuutta.

On tullut vietettyä kolmet synttärit; Ellin 17-vuotis-, Jennin 16-vuotis- ja mun 15-vuotissynttärit. Voin sanoa, että nyt saa herkuttelu vähäksi aikaa riittää. On tullut vedettyä nassukkaan jos jonkinmoista herkkua kakusta poppareihin, ja jos tämä vauhti jatkuisi alkais se epäilemättä hiljalleen näkyä.

Eilen, tai no jos tarkkoja ollaan, niin toissapäivänä, eli mun synttärinä, käytiin Katrin kanssa Kajaanissa ostoksilla, sekä elokuvissa. Suurinpiirtein kaikki synttärilahjaksi saamani rahathan sinne Kajaanin puoleen sitten jäivät, mutta eipä tuo haittaa. On tämä materialismionnellisuus sen verran mukava tunne!

Hieman valottaakseni tämän materialismionnellisuuden aiheuttaneita tekijöitä availen hieman ostoskassejani verbaalisin keinoin, sillä kuvia ei ole, mahdollisesti tulee jos tulee, mutta atm niitä ei tosiaankaan ole.

Mukaanhan siis tarttui mustat herrainkengät pienen pienellä korolla, uusi villakangastakki, ruskea neule, mustat lapaset, sekä Happoradion uunituore kokoelma 'Jälkiä 2001-2011'. Viimeiseksi mainitsemaani tuotetta suosittelen ehdottomasti kaikille, loistokamaa !

Tänään käväisin kampaajalla. Jälleen lähti juurikasvu juoksuun, kuten yleensäkin kun kampaajan penkkiin astelen, ja etuhiukseni tekivät comebackin. On kyllä huomattavasti mukavampaa vedellä näillä vähän lyhyemmillä etuhiuksilla kuin roikottaa sitä ylikasvanutta reuhkaa silmien edessä. Pientä totutteluahan tämä vaatii, mutta sitähän se tuppaa aina vaatimaan jos pitkästä aikaa vanhaan malliinsa palaa..

Ymmärrätkö viimein miksi harvoin hymyilen?

Hiljaa paikallaan, hiljaa niin kuin kuolleet

Kuin roska tuulessa, oon sen pihtiotteessa

Eilen julkaistiin Apulannan toinen sinkku keväällä ilmestyvältä albumilta ja täytyy kyllä sanoa, että jopas toimii.

En mä tiedä, mikä siinä on, että Apulannan jätkät tuntuu osaavan tehdä toimivaa tavaraa vuodesta toiseen.

Monien ihmisten kuulee sanovan, että Apulanta oli paljon parempi takavuosina ja, että bändi menee kokoajan vain huonompaan ja huonompaan suuntaan..

--Kyllä, Apulanta rokkasi takavuosinaan lujaa, en kiellä sitä, mutta en kyllä valita tippaakaan tämänkään päivän meiningeistä. 

Tottakai jätkien musiikki on muuttunut siitä punk-räimeestä enemmän ns. 'valtavirtaa miellyttävämmäksi', mutta sehän toisaalta kertoo vain kehityksestä. Ehkä jätkät ovat kokeneet tämän 'valtavirtaa miellyttävämmän' rockin tänäpäivänä enemmän omakseen ja tekevät siksi sellaista musiikkia.

Mutta niin, kertokaas ihmeessä mielipiteitänne; 

Kuinka teillä toimii Apulannan uusi biisi 'Pihtiote', ja onko tämänpäivän Apulanta tiedän korvaanne makoisaa korvakarkkia vaiko täyttä kuraa ?

Kellot tehkää meille aikaa nyt

Ajan puutetta, ajan puutetta, ajan puutetta..; Aika loppuu joka päivä kesken. 
En ymmärrä, minne kaikki mun vapaa-aika katoaa.
Okei, jos rehellisiä ollaan, niin toisinaan vetelen neljän tunnin päiväunia koulun jälkeen, eikä silloin luonnollisesti jää pienintäkään toivon kipinää siitä, että kerkeäisin tehdä tämän blogin eteen yhtään mitään, kun pitäisi vielä seitsemän jälkeen herätessäni jaksaa tehdä kasa läksyjä ja lukea kokeisiin.
Mutta niinäkin päivinä, joina en nuku päiväunia, aika vaan katoaa, enkä todellakaan käsitä minne.

Onko tässä maailmassa joku valtava aikaimuri, joka vetää ihmisten vapaa-ajan syövereihinsä, onko?

'Reetta, aivan kuin sulla olisi edelleenkin liian pitkät kynnet..'

 

 

Oh well, eipä ole enää.. Toivottavasti soitto-opella on nyt hyvä fiilis, kun vedin kynnet aivan lyhyiksi. Tympii semisti; Leikkaa nyt kyntes just, kun oot rakastunut elämään kynsien kanssa. 

Okei, mun parastahan se ajatteli. Enhän mä pitkillä kynsillä olis yhtään mitään kitaran soitosta irti saanut.

Ja kun kelaa, niin kitaran soitto on ehdottomasti mulle se tärkeempi juttu. Ei ne pitkät kynnet..

Jumablanko, mikä ilta !

Täytyy kyllä sanoa, että harvemmimpa tulee irvisteltyä lempibändinsä keulahahmon kanssa, harvemmimpa tulee päästyä osallistumaan lempibändinsä kitarasooloon yleisöstä käsin, harvemmimpa tulee saatua lempibändinsä keulahahmolta settilista suoraan käteen ojennettuna, harvemmimpa tulee hengailtua lempibändinsä jäsenten kanssa bäkkärillä, harvemmimpa tulee rupateltua lempibändinsä jäsenten kanssa suhteellisen arkisista asioista, ja harvemmimpa tulee höpöteltyä lempibändinsä keulahahmon kanssa vielä hotellinkin pihalla.

Ilta oli aivan uskomaton, taianomainen ja epätodellinen.
En voi uskoa kaikkea tapahtunutta tapahtuneeksi. Tuntuu aivan törkeen hämmentävältä.

Keikka itsessään oli kyllä melkolailla privaattikeikka mulle, Tiialle ja Katrille, sillä lämppäribändin jäsenten kaverit olivat tulleet katsomaan ainoastaan tuota lämppäribändiä ja lähtivät pois ennen The Blankoa.

Sääli sinänsä jätkien ja järjestäjän puolesta, mutta en todellakaan valita.

Astetta, tai kahta, intiimimpi keikka kelpaa aina !