Hiljaa paikallaan, hiljaa niin kuin kuolleet

Kuin roska tuulessa, oon sen pihtiotteessa

Eilen julkaistiin Apulannan toinen sinkku keväällä ilmestyvältä albumilta ja täytyy kyllä sanoa, että jopas toimii.

En mä tiedä, mikä siinä on, että Apulannan jätkät tuntuu osaavan tehdä toimivaa tavaraa vuodesta toiseen.

Monien ihmisten kuulee sanovan, että Apulanta oli paljon parempi takavuosina ja, että bändi menee kokoajan vain huonompaan ja huonompaan suuntaan..

--Kyllä, Apulanta rokkasi takavuosinaan lujaa, en kiellä sitä, mutta en kyllä valita tippaakaan tämänkään päivän meiningeistä. 

Tottakai jätkien musiikki on muuttunut siitä punk-räimeestä enemmän ns. 'valtavirtaa miellyttävämmäksi', mutta sehän toisaalta kertoo vain kehityksestä. Ehkä jätkät ovat kokeneet tämän 'valtavirtaa miellyttävämmän' rockin tänäpäivänä enemmän omakseen ja tekevät siksi sellaista musiikkia.

Mutta niin, kertokaas ihmeessä mielipiteitänne; 

Kuinka teillä toimii Apulannan uusi biisi 'Pihtiote', ja onko tämänpäivän Apulanta tiedän korvaanne makoisaa korvakarkkia vaiko täyttä kuraa ?

Kellot tehkää meille aikaa nyt

Ajan puutetta, ajan puutetta, ajan puutetta..; Aika loppuu joka päivä kesken. 
En ymmärrä, minne kaikki mun vapaa-aika katoaa.
Okei, jos rehellisiä ollaan, niin toisinaan vetelen neljän tunnin päiväunia koulun jälkeen, eikä silloin luonnollisesti jää pienintäkään toivon kipinää siitä, että kerkeäisin tehdä tämän blogin eteen yhtään mitään, kun pitäisi vielä seitsemän jälkeen herätessäni jaksaa tehdä kasa läksyjä ja lukea kokeisiin.
Mutta niinäkin päivinä, joina en nuku päiväunia, aika vaan katoaa, enkä todellakaan käsitä minne.

Onko tässä maailmassa joku valtava aikaimuri, joka vetää ihmisten vapaa-ajan syövereihinsä, onko?

'Reetta, aivan kuin sulla olisi edelleenkin liian pitkät kynnet..'

 

 

Oh well, eipä ole enää.. Toivottavasti soitto-opella on nyt hyvä fiilis, kun vedin kynnet aivan lyhyiksi. Tympii semisti; Leikkaa nyt kyntes just, kun oot rakastunut elämään kynsien kanssa. 

Okei, mun parastahan se ajatteli. Enhän mä pitkillä kynsillä olis yhtään mitään kitaran soitosta irti saanut.

Ja kun kelaa, niin kitaran soitto on ehdottomasti mulle se tärkeempi juttu. Ei ne pitkät kynnet..

Jumablanko, mikä ilta !

Täytyy kyllä sanoa, että harvemmimpa tulee irvisteltyä lempibändinsä keulahahmon kanssa, harvemmimpa tulee päästyä osallistumaan lempibändinsä kitarasooloon yleisöstä käsin, harvemmimpa tulee saatua lempibändinsä keulahahmolta settilista suoraan käteen ojennettuna, harvemmimpa tulee hengailtua lempibändinsä jäsenten kanssa bäkkärillä, harvemmimpa tulee rupateltua lempibändinsä jäsenten kanssa suhteellisen arkisista asioista, ja harvemmimpa tulee höpöteltyä lempibändinsä keulahahmon kanssa vielä hotellinkin pihalla.

Ilta oli aivan uskomaton, taianomainen ja epätodellinen.
En voi uskoa kaikkea tapahtunutta tapahtuneeksi. Tuntuu aivan törkeen hämmentävältä.

Keikka itsessään oli kyllä melkolailla privaattikeikka mulle, Tiialle ja Katrille, sillä lämppäribändin jäsenten kaverit olivat tulleet katsomaan ainoastaan tuota lämppäribändiä ja lähtivät pois ennen The Blankoa.

Sääli sinänsä jätkien ja järjestäjän puolesta, mutta en todellakaan valita.

Astetta, tai kahta, intiimimpi keikka kelpaa aina !

Kohta odotus palkitaan, tunnelma kohoaa

Syvät anteeksipyyntöni tästä hiljaiselosta, jota taas vaihteeksi pidin huolellisesti yllä..! Ei vaan yksinkertaisesti ole ollut kuvia, joita olisin voinut julkaista tai juttuja, mistä olisin voinut kirjoitella. Ei sillä, että olisi pahemmin vielä nytkään.. Tai no oikeastaan, eräs tärkeä päivä lähestyy lähestymistään.



















Jonkun tarkkaavaisen lukijan hoksottimet raksuttaa varmaan tässä vaiheessa semilujaa, jonkun ehkä 'hieman vähemmän tarkkaavaisen' puolestaan ei.
Mutta niin, tosiaan, The Blankon keikka on jo perjantaina ! En vaan voi käsittää kuinka aika on mennyt näin nopeasti.. Hämmentää aivan törkeesti. Aivan vasta keikkaan oli reilut kaks viikkoa, jotka tuntuivat ikuisuudelta. Nyt keikkaan on enää n. kaks päivää.. Mieletöntä !

 

Uskon tosta perjantaista tulevan paras perjantai sitten Qstock-perjantain.

Koulusta lähden puolilta päivin, jätän rästiin enkun ison kokeen, käyn kotona, menen Katrin ja Tiian kanssa linja-autolla Suomussalmelle, perillä ollaan vähän vaille yks ja sitten alkaakin riemukas kuusituntinen ennen keikan alkua. 

Voin lyödä vetoa, että oon levottomin koskaan siinä odotellessamme nuokkarin pihassa sisäänpääsyä, mutta epäilemättä vielä levottomammaksi tulen, kun nään jätkien pakun kaartavan nuokkarille..

Ihan hetkeksi vain mä pysähdyn, ja taas jatkan matkaa hyräillen

Mulla on jotenkin harvinaisen ihana ja vapautunut olo!

Meinaan oon melkoisen varma, että oon saanut saatettua loppuun jatko-opiskelupaikkaani liittyvät pohdiskelut!
Täytyy vaan enää toivoa ja tehdä töitä sen eteen, että pääsen kouluun johon haluan. Toki täytyy pitää peukkuja myös sille, että saan katon pääni päälle opiskelemaan lähtiessäni, mutta ajattelin lähteä hakemaan asuntoakin sitten sen verran aikaisin, että edes jonkinlaisen luukun itselleni saan perheeni kanssa vuokrattua.

Voi pojat, oikeesti !
Aivan sanoinkuvailematon fiilis.. :--)