En ole kirjoitellut hetkeen, anteeksi siitä.
Syynä tähän kirjoittamattomuuteen on ahdistus.
Uskon tän ahdistuksen olevan jälkiä viime vuodesta, joka ei ollut sieltä helpoimmasta päästä.
Helvetillisin vuosi elämässäni, for real..
En jaksa kertailla teille tähän viime vuoden tarinaa, koska sen miettiminen on ahdistavinta mitä tiedän, mutta jos näin esimerkkinä pari asiaa, jotka vaikutti eniten viime vuoden kamaluuteen;
Oli havaittavissa muhun kohdistuvaa kiusaamista, jonka näin herkkänä tyyppinä otin itteeni tosi herkästi, ja lisäksi jouduin luopumaan meidän koirasta, joka oli meillä koko mun elämän ajan.
Tiedän, että olisi ihan asiallista mennä juttelemaan tästä olosta jollekin, mutta mulle on niin karmivan iso kynnys mennä jonkun aikuisen luo ja avata suuni..
Viime vuonna sain puhua meidän terkkarille (Kiitos Nellin, joka hankki mulle apua toiselta puolelta Suomea, ilman Nelliä en olisi tosiaan avannut suutani varmaan koskaan..), saisin toki vieläkin jos vaan uskaltaisin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti