Se tunne, kun itket niin paljon että naamasi on turvoksissa ja päätäsi särkee aivan hervottomasti..

En oikeasti muista milloin viimeksi olisin itkenyt näin paljon..
Lähinnä itkeskelen tässä ennakkoikävääni.. Oikeasti ennakkoikävä on perseestä.
Tänään oli toiseksviimeinen rumputunti, Stiinan kanssa, eli siis ihmisen, joka on jaksanut ilmeisesti kattoa mun pärstää siellä tunneilla jopa neljä vuotta.
Tänään asia konkretisoitui; Ei tunteja Stiinan kanssa ensiviikon jälkeen enää koskaan.
Koskaan.. Se kuulostaa aivan kamalalta.
En halua jatkaa rumputunteja. En tosiaankaan halua.
Ei ole sama asia kulkea siellä tunneilla yksin, se olisi ahdistavaa..
Uutta partneria tosiaankaan tuskin saisin, kaikki muut täällä on niin eritasoisia mun kanssa. En tosin uutta haluaisikaan.
Voin sanoa, että mulla tulee aivan järkyttävä ikävä.